30. kesäkuuta 2011

Mikä KyJy?

Aikaa on juhannusaatosta jouluaattoon eli KesäYöstä JouluYöhön ja tavoitteena tehdä 24 neule-, tai virkkaustyötä. Työt pitää aloittaa 10. elokuuta mennessä. Lähdin mukaan KyJyilyyn, vaikka minulle sopii paremmin tehdä yhtä tai kahta työtä kerrallaan, siksi että haluan yleensä saada työ nopeasti valmiiksi.

Nytkin päätin ensin tehdä valmiiksi keskeneräiset työt, jotta pääsen aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Blue Nun, salainen neuleystäväni, oli keväällä laittanut minulle sukkalankaa ja ees taas- sukkien ohjeen. En oikein meinannut osata seurata ohjetta, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sukat valmistuivat ja niistä tuli kivan ohuet ja hengittävät.



Ensimmäisen KyJyilynikin lanka on  BlueNunilta :) En ole aiemmin tutustunut vironvillaan, mutta parin päivän kokemuksella se on mukavaa neulottavaa, tuoksuu puhtaalle ja on sopivasti rasvaista.  Langasta on tulossa Revontuli-huivi. Olen  jo 90. kerroksella !




Jäin miettimään, ottaisinko harmaan värin pois.?? Seuraavaksi on taas tulossa ruskeaa.


Toisena KyJyilynä aloitin boleromaisen virkatun jakun. Lupasin tyttärelle tehdä sen mustasta langasta, kääk! Kaduin jo muutaman sentin jälkeen. Valkoista olisi niin paljon kivempi tehdä.



Luultavasti lankakaan ei tule riittämään. Jos sinulla on ylimääräistä mustaa Schoeller Stahl Fortissima Alpaka lankaa, ostaisin mielelläni 1-2 kerää!


Kuvista voi päätellä, että olen mökillä. Ei kannata kuitenkaan kadehtia, totuus on tämä:



Minulla on vuosisadan pahin kesäflunssa!! 




Jos mä poistan tän kuvan, katoaa lähes kaikki muukin! Nyt en jaksa tapella, sorry


26. kesäkuuta 2011

Kesäkäsityö nro 2 "Juhannusruusu-matto"

Tämä Juhannusruusu-matto tuotti vähän päänvaivaa. Ei siksi, että virkkaaminen olisi ollut vaikeaa, vaan siksi, että kaksi ostamaani kudevyyhtiä eivät riittäneetkään. Kävin hakemassa yhden vyyhdin lisää ja jatkoin virkkaamista innokkaasti, kunnes... kesken viimeisen kerroksen totesin, että kude ei tule millään riittämään. Piti päättää, haluanko maton valmiiksi juhannukseksi vai jätän kesken odottamaan ensi viikkoon. Päätin siis purkaa matosta yhden kerroksen ennen reunusta, ja sain maton lattialle juuri juhannuspäivänä!


Matto on näin sopivan kokoinen keittiöön.




Se todennäköisesti kutistuu pesussa vielä.

Ostin kudetta toiseenkin mattoon ja siitä tulee yksi Kesäyöstä Jouluyöhön tempauksen töistä. Ensimmäisenä aloitan kuitenkin Revontuli-huivia, johon sain langat Snyltäni.

Kuvasin tosi kauniin luonnonkukan mökkipihalta ja en vielä ehtinyt hakea luonto-oppaasta sen nimeäkään, kun täältä blogimaailmasta löytyi vastaus  -  kasvi on lehdokki.






Löysin lehdokkeja täältä:  http://liliannalehdokki.blogspot.com



21. kesäkuuta 2011

Meidän Puuha-Pete ahkerana

Lupailin tutuille laittavani blogiin mökkikuvia. Mökkille ei niin vaan pääse poikkeamaan, kun sinne on kuulemma niin hankala matka (ei tosin meidän mielestä)!

Olen toivonut, että saisin vähän isomman tiskipöydän ulos terassille. Minusta tiskaaminen sujuu paljon mukavammin kesällä ulkona. Kuvassa oleva pöytä on ollut varsinainen monitoimipöytä. Se on isäni tekemä ja  suunniteltu isojen haukien filerointia varten... Veljelläni oli sormet pelissä :)



 
Meidän Puuha-Pete ryhtyi toimeen. Kesäkeittiö on viimeistään juhannuksena valmis! Siihen tuli reilun kokoinen teräksinen, käytetty tiskipöytä, tila apupöydälle, grillille ja ruokapöydälle.


Minä pääsin maalaamaan. Valttasin puuosat Valtticolorin Kelo-sävyllä. Oli tosi hankalaa saada se sudituksi sinne minne piti niin ettei sitä olisi tippunut lattialle ja maalarin päälle.


Katteeksi laitettiin muovinen valokate, niin että sen alla pystyy ruokailemaan, vaikka sadekuuro yllättäisi. Takaseinä on pohjoiseen ja siihen tehtiin rimoista säleikkö tuulen suojaksi. Onneksi se ei peitä kaunista maisemaa kokonaan.



Siirsin yrtit keittiön ikkunalta parvekelaatikoihin ja alkukesästä ne kasvoivat "minikasvihuoneissa".
Minusta tämä oli hyvä idea, vaikka veljeäni naurattikin... (ja nyt hän nauraa vielä enemmän !!)

17. kesäkuuta 2011

Suomen Turusta


Terveisiä Turusta!



Lähdettiin katsomaan, mitä kulttuuripääkaupunkiin kuuluu.
 - Ei kurjuutta kummempaa. Kulttuuria on siroteltu Aurajoen rantaan ja Myllysiltaa rakennetaan edelleen...


 
             Teatterisillalle on ripustettu muovipulloista tehty tilateos. 




Valitettavasti ei ehditty paremmin tutustua näyttelyihin ja tapahtumiin. Turku on hieno kesäkaupunki. Viimeistään elokuussa pitää mennä katsomaan isoja purjelaivoja, kun Tall Ship Race tulee.

Ostoslistallani oli trikookudetta ja bambulankaa, mutta kumpaakaan en saanut.
 Lankabaarissa kävin hypistelemässä uutuuslankoja.


Tästä vihreästä on tulossa Salomonin silmukoilla virkattu kolmiohuivi. Sellaisen näin Lankabaarissa.
Oli tosi hyvän näköinen. Salomonin solmuja en ole ennen tehnyt, onkohan se vaikeaa?



Kun en bambulankaa raaskinut ostaa, ostin  sukkapuikot, ja vaihdoin ne samantein mukana olleeseen kutimeen. Ja muuten, tätäkin on tehty autossa !!




Tico Tico sukat ovat pian valmiit!




Turkuun jäi esikoiseni ikävöimään  ;( 
- niin tai ainakin äiti ikävöi.

15. kesäkuuta 2011

Tuhkimotarina

Nuorimmaiseni muutti keväällä  rivitalokaksioon ja, mikä mukavinta, olen päässyt kiertelemään hänen kanssaan huonekalu-, matto- ja verholiikkeitä. Eilen hän sitten pyysi minut katsomaan, mitä takapihalle voisi tehdä. Aiemmin keväällä leikkasimme  pensashanhikit ja angervot rankalla kädellä, mutta syreeniaidalle ja kirsikkapuulle ei vielä tehty mitään. Kuinka ollakaan, tutkiessani syreenipensaan kuntoa, aidan alta löytyi kenkä! Miten lie sinne joutunut yksinäinen musta juhlakenkä? Poika ei ihan heti uskonut, että hänen pitäisi lähteä etsimään kenkänsä hukannutta Tuhkimoa!!


Tuhkimon kenkä oli kokoa 36
(Tämä on varmuuden vuoksi lavastettu kuva)

Revimme ikkunan alta pois todella huonokuntoiset vuorenkilvet. Tilalle istutimme parannettuun multaan Uudenguineanliisoja ja lumikelloja. Lupasin syksymmällä tuoda siihen kotipihasta perennoja, vaikkapa Kuunliljoja.



Toivottavasti poika muistaa antaa näille vettä ;)
 Onneksi paikka on suurimman osan päivää varjossa.


Kun poika oli tänään töissä, kävin pihalla viemässä sinne Sammakkoprinssin. Se on tehty paperimassasta (made in China) ja sen pitäsi hajota 6 kuukaudessa!! 
En tiedä, mitä mieltä poika on yllätyksestäni....




Takana pensashanhikkien välissä on kaunis sininen kesäkukka, jonka nimi ei millään pysy mielessäni. Tiedätkö, mikä sen nimi on?


13. kesäkuuta 2011

Kesäkäsityöt osa 1

Sain viime viikolla valmiiksi virkatun hameen, johon ohjeen löysin Dropsin sivuilta. Isoäidinneliöt olen virkannut jämälangoista, mutta grafiitin harmaata Seitsemää veljestä jouduin ostamaan lisää. Sivusaumassa on napituslista, mutta vyötärö jäi vähän löysäksi. Miten saisin sen siististi pienemmäksi? Joko siirrän nappeja tai laitan kuminauhan, vai olisko muita vaihtoehtoja?
 Muuten olen tyytyväinen!

Eilisen sateen jälkeen ilma raikastui.

Meillä on töissä innokkaita isoäidinneliön virkkaajia, ja annoimme kolmelle kevätvauvalle lahjaksi yhteistyönä virkkaamamme vauvanpeitot. Minunkin oli kokeiltava, pystynkö virkkaamaan autossa, kun jotkut kehuivat pystyvänsä. Uskomatonta kyllä, autossa virkkaaminen onnistui minulta, joka yleensä tulen huonovointiseksi, jos en pääse etupenkkiin. Nyt pysyn mökkimatkatkin hereillä ;)

11. kesäkuuta 2011

Luontoelämyksiä

Ollaan oltu viikko luonnon keskellä kaukana kaupoista, palveluista, uutisista ja ihmisvilinästä. Sauna ja järvi ovat meille ylellisyyttä. Sähkökin on, joten kannettavaa voi periaatteessa käyttää, jos yhteys toimii. Viikko on mennyt nopeasti ilmankin! Valokuvien siirto kamerasta kannettavaan ei onnistu, joten käsitöiden esittely jää myöhempään ajankohtaan, mutta virkattu hame ja pyöreä matto on ainakin tulossa :)

Kaksi kirjaakin olen lukenut: Kira Poutasen "Ihana meri" sekä Lorna Byrnen "Enkeleitä hiuksissani". Kira Poutasen kirja kertoo 9.-luokkalaisesta tytöstä, joka sairastuu anoreksiaan ja Lorna kertoo kirjassaan kyvystään nähdä ja kuulla enkeleitä. Suosittelen molempia!

Eilen tapahtui aivan ihmeellinen juttu, mikä pisti miettimään, onko todellakin jotain sellaista mitä emme näe. Viikko on ollut tosi helteinen ja olemme rannalla, jonka takana on suuret metsät, kuiva hakkuualue,suo ja kallioiset jyrkänteet. Kerran tai kaksi kesässä tontillemme eksyy nuori kyykäärme, joten osasimme olla varuillamme. Istuimme terassilla varjossa ja Karvakuono makasi maassa hiekalla. Yks´kaks´näen pienen kyyn luikertelevat maassa noin metrin päässä koirasta. Kumpikaan ei näytä huomaavan toisiaan. Kutsun koiraa ja mies ponkaisee pystyyn etsimään lapiota. Kuin ihmeen kaupalla koira tulee luokseni, avaan sille oven mökkiin ja samassa mieheni saa iskettyä käärmeen hengiltä. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä muutamassa sekunnissa.

Koira on ollut jo ennen tätä koko viikon tosi varovainen ja suorastaan säikky. Jos se ei ole nähnyt mihin astuu, se on hyppää kanervien yli, ja kuivat oksat ja risut ovat saaneet sen loikkaamaan ilmaan. Hassua, mutta mieheni valitsi tämän koirarodun juuri siksi, että se on peloton terrieri, joka Australiassa (ilmeisesti hamassa menneisyydessä) on hätistellyt käärmeet pois lammaslaumojen jaloista! Miten on mahdollista, ettei koira huomannut käärmettä???



Viime kesänä Karvakuonoa ei kanervat haitanneet!


Toisen uskomattoman luontoelämyksen sain heti alkuviikosta, kun olin kälyni kanssa istuttamassa kesäkukkia ruukkuihin. En ole koskaan nähnyt luonnossa niin upeaa perhosta. Se laskeutui violetille kukalle hetkeksi ja me pidätimme hengitystämme, että saisimme ihailla sitä edes hetken. Katsoin luonto-oppaasta, että se oli ritariperhonen.