Miten minusta tuli lumikenkien omistaja!

Kaikki alkoi siitä, että koirien lenkittäminen metsäpoluilla on tullut mahdottomaksi, koska lunta on niin paljon. Yksi tuttu koiranomistaja mietti lumikenkien ostamista, niin että metsään saataisiin pohjetuksi reitti, jota pitkin pysyisi liikkumaan. Ajatushan kuullosti hyvältä!

Eilen päätettiin lähteä mökille. Pakattiin sukset ja potkukelkka kyytiin (tosin ei monoja!) ja todettiin että voitaisiin poiketa matkan varrella isossa marketissa ja katsoa samalla lumikenkätarjontaa. Ja löytyihän niitä... mutta ei ihan siihen hintaan kuin olin kuvitellut.

Ei kyllä yhtään harmittanut, vaikka maksettiinkin vähän enemmän, sillä nämä olivat tosi hyvät. Lukot toimivat loistavasti ja ne saa helposti jalkaan ja  pois. Mitä nyt vähän kompuroin umpihangessa ja Karvakuono tuli apuun...

Järven jäällä ei ollut vaikeuksia. Paitsi Karvakuonolla, koska tuuli oli puhaltanut lumet jäätieltä ja pinta oli tosi liukas. Silti se jaksoi innoissaan juosta vapaana.

Perillä mökillä saimme todeta että kaikki oli hyvin, ei kaatuneita puita, ei kutsumattomia vieraita eikä muitakaan vahinkoja näkynyt.

                          Kevät edistyy lupaavasti. Räystäät tippuvat ja lumikuorma katoilla kutistuu.

Olen saanut myös ihanan postikortin Snyltäni, kiitos !! Ja sain Suuren Käsityö-lehden uusimman numeron näytenumeron lahjaksi. En ole tilannut sitä enää moneen vuoteen, mutta nyt siinä oli monta kivaa juttua. Aarnen ja Carloksen pääsiäiskoristeet muun muassa.

                                                    Ihanaa sunnuntaita kaikille!