Heinäkuussa syntynyt tyttäreni sai syntymäpäivälahjaksi tänäkin vuonna sukat, kuten monesti aiemmin. Hän saa kyllä syyttää itseään, kun ihaili tuota lankakerää kaupassa ja pohti saisikohan hän neulotuksi itselleen sukat (vai neuloisiko ne äiti?).
Samaa sävyä sukkien kanssa löytyy
saaressa tällä hetkellä kukkivasta kanervasta.
Paljon muuta kukkivaa ei sieltä tällä hetkellä löydykään.
Kuivuus alkaa vaivata erityisesti koivuja.
Koivu on pudottanut jo suurimman osan lehtiään. Olemme kantaneet juurille litrakaupalla vettä, mutta silti huolestuttaa, miten ne mahtavat selvitä hengissä ensi vuoteen.
Koivut ovat antaneet kaivattua näkösuojaa järveltä, ja ovat ilmeisesti visakoivuja,
koska ne ovat pysyneet matalina ja käiväräisinä.
Ukkospuuskaa edeltäneessä tuulessa kuivuneet keltaiset lehdet levittäytyivät rapuille ja kalliolle.
Enteileekä tämä jo kesän loppua?
Kauniit punavartiset heinät ja pienet männytaimet sinnittelevät kuivalla kalliolla.
Puuha-Peten nikkaroima yrttilaatikko on ollut mainio. Jopa basilika on viihtynyt siinä hyvin.
Minttu kasvaa vähän liiankin hyvin ja yrittää vallata tilaa salaateilta.
Tänä vuonna istutin kesäkukkia vähän verrattuna edellisiin vuosiin, ja nekin vähät ovat kärsineet kastelun puutteesta. Alesta ostamani timanttituija näyttäisi pärjäävän isossa ruukussa kohtuullisesti.
Katajat ja tuijat ovat täällä omiaan. On tehtävä kierros puutarhablogeissa, kun kaipaa vaihtelua tähän luonnonmukaiseen mökkipihaan!
Tässä kuitenkin terassin uudet kukkalaatikot,
joissa kasvaa takuuvarmat pelargoniat ja päivänhatut.
Mahtava väriläikkä, vai mitä?